Artikkelin sisältö (klikkaa nähdäksesi)
- Riskipääomalla kasvatetut isot pelurit
- Asiakashankinnan kustannus ja CLV
- Kivijalkaverkon kasvattamat
- Verkkokaupan kasvu Suomessa
- Verkkokaupan haasteena on etunojaisuus
- Verkkokaupan olennaiset asiat
- Kivijalkaketjujen perustason tulee olla monikanavainen
- Pienet verkkokaupat ja intohimokauppiaat
- Sekalainen joukko erilaisia verkkokauppatoimijoita
- Riskin ottamisen pelko sekä pääoman ja osaamisen puute
Suomalainen verkkokauppakenttä on elänyt mielenkiintoisia aikoja viimeisen vuosikymmenen aikana. Suomalaisia verkkokauppoja, jotka tekevät verkkokaupallaan merkittävää, yli 1 miljoonan euron liikevaihtoa on syntynyt enenevissä määrin.
Koronaloikan myötä kymmeniätuhansia uusia verkkokauppoja on perustettu parin vuoden sisään. Määrät varmasti lisääntyvät lähivuosina, globaalien jättien pelatessa omaa peliään, joka kiristää kilpailuasetelmaa entisestään kaikille.
Historiani osalta olen ollut yli kahdeksan vuotta, niin sivutoimisena verkkokauppiaana, konsultoimassa verkkokauppaa, verkkokauppapäällikkönä ja työskennellyt päivätyökseni kotimaisen vaateverkkokaupan kanssa. Edeltäviin kokemuspohjiin peilaten tämä kirjoitus on oma tulkintani Suomessa olevien verkkokauppojen tilanteesta.
Suomen markkinoilla toimivat verkkokaupat mielestäni jakautuvat pääsääntöisesti neljään suurempaan siiloon jotka ovat:
- Riskipääomalla kasvatetut isot pelurit
- Kivijalkaketjut ja kivijalkojen kasvattamat
- Pienet verkkokaupat ja intohimokauppiaat
- Ammattimaisuuden reunoissa roikkuvat intohimokauppiaat
- Vasemman käden ihmeitä odottelevat verkkokaupat
- Sekalainen joukko erilaisia toimijoita
- Vahva verkkokauppakeskeisyys
- Transformaatiokaupat
- Alustatalouden edustajat & kauppa-alustat
Kaikki näistä eri tyypeistä on käsitelty tämän seuraavan postauksen sisällä.
Riskipääomalla kasvatetut isot verkkokauppapelurit
Isoimmat, suurimmat ja kauneimmat ovat riskipääomalla toimivat verkkokaupat, jotka ottavat markkinoita haltuun nälkäisesti, laskennallisesti ja skaalautumalla.
Näistä suurin malliesimerkki lienee Rocket Internetin alaisuudesta ponnistanut Zalando, joka ei edes tietyillä tulkinnoilla ole enää verkkokauppa, vaan kilpailee alustatalouden alla Amazonin ja muiden jättien kanssa verkossa olevan vaatekaupan omistajuudesta.
Toinen monelle verkkokaupoiltaan tuttu operaattori on Bygghemma Group, joka on vuosien saatossa kohtalaisen aggressiivisesti hankkinut omistuuksensa pienempiä verkkokauppoja. BHG:n repertuaarista löytyy verkkokauppoja kuten Netrauta.fi, Taloon.com, Kodin1.com ja ostivatpa viimeisimpänä Grillikauppa.comin. Konsernin liikevaihto suomessa on 145m€ vuodessa, eli puhutaan jättikokoluokista verkkokaupan kontekstissa.
Riskipääomilla pelaavien verkkokauppojen liiketoimintamalli perustuu häikäilemättömästi hyväksikäytettävään suuruuden ekonomiaan. Tällöin resurssit kuten raha, aika ja kyvyt eivät ole ongelma koska ensimmäisellä näistä ratkaistaan kaksi jälkimmäistä.
Jättien avaimena on data, josta jalostuu verkkokaupan asiakashankinnan kustannus ja CLV (customer lifetime value)
Pääomarahoitteisten verkkokauppojen markkinavalloitus tapahtuu tyypillisesti suuruudella, jota jalostetaan ketterällä tekemisellä. Pohjana toimii jo aiemmin laskelmallisuus, jossa dataa ja analytiikkaa hyödynnetään kasvun ajureina.
Skaalautuvasti verkossa tehtävän kaupan osalta tällöin mm. asiakashankinnan hintaa johdetaan asiakkuuden arvolla (CLV, eli customer lifetime value), eikä yksinomaan transaktioperusteisuudella. Tällöin siis ei lasketa yhden tilauksen kustannusta, vaan asiakashankinnan kustannusta, sillä kokonaisuuden kannalta on kyetty laskemaan kuinka paljon yksi asiakas tuottaa koko tulevaisuutensa aikana rahaa takaisin.
Esimerkkinä nämä jätit voivat maksaa yhdestä uudesta asiakkaasta summia, joissa ensimmäisen tilauskerran kate saa ja/tai voi olla reilusti miinuksella. Datasta kun on saatu laskettua että nämä asiakkaat muuttuvat tulevaisuudessa kannattavaksi.
Special Guest Contributor
Jättien osalta edellisiin kun yhdistetään vielä seuraavat:
- kassa, jossa on rahaa ja sietokykyä useaksi vuodeksi eteenpäin
- toiminta, joka on riittävissä määrin resursoitua
- yliaktiivista mittaamista, jossa riskirahaa sijoittaneille pitää näyttää tuloksia
- hyödynnetään myös perinteisten massamedioiden (tv, radio, ulkomainonta, lehdet) kautta tapahtuva markkinointi
Ei siis ole ihme, että nämä pelurit dominoivat markkinoita. Kysynnän luominen isosti haltuunottavalla markkinoinnilla tuo myös asiakasymmärrystä, tietoa ja lisää dataa jonka kautta tulevaisuuden kasvua on helpompaa johtaa.
Kivijalkaverkon kasvattamat verkkokaupat
Verkkokaupan kokonaisosuus vähittäiskaupasta on edelleen pienehkö ja pyörii 10% suuruudessa kokonaiskakusta.
Toimialojen välillä vaihtelua tulee enemmän, mutta pääsääntöisesti kivijalka fyysisen maailman vetovoimalla pitää kaupan kuninkuuspaikkaa edelleen hallussa.
Koronan tuoma kriisi toki korosti verkkokaupan roolia suhteessa kivijalkoihin ja kasvatti montaa verkkokauppaa huomattavaan kasvuun. Verkkokauppa siis kasvaa kyllä ja ottaa osuuksia.
Verkkokaupan kasvu suomessa
Suomalainen verkkokauppa on ponnistanut pitkälti 90-luvun puolesta välistä. Ensimmäiset suomalaiset verkkokaupat ottivat askeleita tällöin, joista tässä muutama esimerkki: Anttila, Hairstore.fi, PC-Superstore, Filmifriikki, Akateeminen.com, Gameplay.fi, Ruokavarasto.fi, Salainen Agentti ja Wrange.fi.
Verkkokauppa.com avasi verkkokauppansa vuonna 1996, jolloin se avautui silloisen yritysnimen Arctecho Oy:n perusteella arctecho.com -osoitteessa. Vuodesta 1998 alkoi nykyinen juoksutus Verkkokauppa.comin markkina-asemaan, joka kulminoitui 2014 vuoden pörssilistautumiseen. Tavarakaupan puolella Suomen suurimpia verkkokauppoja lienee juuri Verkkokauppa.com, mutta myös isot kivijalan hintapelurit ovat kasvattaneet osuuksiaan ja mm. Kärkkäinen on kertonut verkkokauppansa liikevaihdon olleen 70 miljoonaa euroa.
Virallisesti suomen ensimmäinen verkkokauppa on lienee ollut VPU, eli entinen Valtion Pukutehdas, jonka verkkokauppa avautui syksyllä 1995.
Näistä ajoista entisestään kiihtynyt ja viime vuosina rivakka verkkokaupan kasvu on kuitenkin selvää.
Verkkokaupan osuus vähittäiskaupan tuotteista vaihtelee hirmuisesti eri lähteiden tutkimusdatasta riippuen. Karkeasti se voidaan kuitenkin heittää hattuvakiolla johonkin 8-15% väliin kokonaisuudesta.
Kaupan liiton lukujen mukaan verkkokaupan osuus vähittäiskaupasta olisi n. 8%.
Korona luonnollisesti vauhditti verkkokaupan kasvua ihmisten siirtyessä kotisohvilta koronaturvallisempaan ostosmuotoon, eli verkkoon.
Yksi tyypillinen (verkko)kauppatyyppi on siis myymäläverkkoa tai kivijalkamyymälöitä omaavat ketjut, joiden suurin osa liikevaihdosta tulee myymälästä.
Nämä fyysisestä maailmasta ponnistavat yritykset ovat siis harjoitelleet verkkokauppaa useamman vuoden ajan. Perspektiivi näissä organisaatioissa perustuu kuitenkin ensisijaisesti asiakkaan kohtaamiseen myymälöissä, on melko luonnollista, että kivijalan kauppatoiminta ohjaa kaikkea päätöksentekoa ja tekemistä. Myös verkon osalta. Myymäläverkon laajentaminen oikeille liikepaikoille on tutumpaa ja turvallisempaa – tätä kun on jo tehty satoja vuosia.
Malliesimerkkeinä näistä kauppatyypeistä voidaan mainita mm. seuraavat:
- Isot päivittäistavaraketjut: S-ryhmä (Prisma, Foodie ja Sokos) & Kesko ja kaikki edustetut brändit kuten: Budget Sport, Intersport, K-ruoka sekä K-rauta
- Halpakaupat: ovat kasvattaneet verkon roolia valikoimansa kautta, kuten Tokmanni ja Kärkkäinen (joka on muuten merkittävä verkkokauppa, sillä 2020 vuoden liikevaihto oli 70 miljoonaa euroa)
- Erikoistavarakaupat: Musti & Mirri, XXL, Gigantti, Power
Verkkokaupan kehityksen haasteena on etunojaisuus
Verkkokauppa tulee olemaan vielä pitkään altavastaajan roolissa kisassa, jossa voittaja on paras myyntikanava. Sen vuoksi tällä hetkellä valtaosa kehitettävistä ja julkaistavista verkkokaupoista toimii etunojaisesti, jossa resurssit eivät vastaa suoranaiseen tarpeeseen.
Verkkokaupasta ajatellaan kevyenä ja nopean ratkaisun hopealuotina. Pikavoitot nopeisiin ja helppoihin myynteihin verkkokaupalla on kuitenkin virheellinen. Teknologian hyödyntämisen osalta mahdollisuudet ovat ketterämpiä ja nopeampia, mutta kokonaisuudessa verkkokaupassa tulee huomioida kivijalan kanssa paljon samoja, mutta myös täysin uusia asioita.
Mitkä asiat ovat verkkokaupassa olennaisia?
Riippumatta siitä paljonko verkkokaupan puhutaan olevan uhaksi kivijalkakaupalle, tulevat kivijalat edelleen olemaan merkittävässä roolissa kaupan yrityksille.
Alla kuitenkin muutama kulma siihen, mitä asioita verkon myyntikanavaan mentäessä täytyy olla kaikilta osin selvillä:
- Mikä verkkokaupan rooli liiketoiminnassa on, mitä sen odotetaan tuottavan ja miten paljon tuottoa vasten investoidaan? (liiketoimintamalli, tavoitteet, resurssivaateet, investoinnit)
- Miten brändi toimii verkossa (asiakaslupaus, kilpailuetu, graafinen ilme, viestintä)
- Miten asiakaskokemus hoidetaan (logistiikka, hinnoittelu, tuotekanta, tuotetiedot, operatiivinen tiimi ja työntekijät)
- Mistä saadaan ostavat asiakkaat verkkokauppaan (markkinointi, mainonta, digitaalinen markkinointi on myös myyntikustannus)
- Kuinka rakennetaan lojaali asiakaskunta ja miten sitä hoidetaan (yhteisö, sisällöt, sosiaalinen media, sähköpostimarkkinointi, asiakashoitomallit)
- Miten teknologia saadaan pelaamaan mukana (verkkokaupan alustat, tekniset ratkaisut, myyntiputki, konversio-optimointi, monikanavaisuus)
Kivijalkaketjujen perustason tulee olla monikanavainen
Näiden kivijalkaoperaattoreiden taktiikka on osoittunut pitkälti monikanavaisuuteen. Tähdätään siihen, että verkkokauppa tukee kivijalkamyymälän toimintaa ja päinvastoin.
Monikanavaisuus kiteytyy nykyhetkessä mm. seuraaviin:
- myymäläsaatavuus: kivijalan valikoiman näyttäminen verkossa
- noutotilaukset: osta verkosta, nouda myymälästä
- tuotevaraukset: varaa verkosta, nouda ja maksa myymälässä
- resurssijako: kivijalan henkilökunnan resursointi verkkokaupan avuksi tai päinvastoin
Ylläolevat ovat minimivaateita jo nyt. Nämä eivät luo kilpailuetua kaupalle, mutta alkavat enenevissä määrin olemaan kivijalkakaupoille asioita joita asiakkaille on jo tarjottu ja tulee tarjota.
Yksi tärkeistä tekijöistä on se, kuinka kivijalkoja omistavat yritykset onnistuvat hyödyntämään digitaalisia kanavia tukemaan kokonaisuutta kivijalassa.
On tärkeää kyetä palvelemaan kivijalan asiakasta verkossa, erityisesti mobiilisti. Toisaalta myymälän omat pinnat ovat mahdollisuus auttaa asiakasta ymmärtämään verkon hyötyjä (tilaa verkosta, click & collect, syventävät tuotetiedot digitaalisesti joka kanavassa, endless aisle, osta myymälästä - toimitus perästä, oma mobiilisovellus jne).
Asiakkaiden käyttäytyminen ja mobiililaitteiden merkittävä kasvu on tuonut mukanaan sen, että asiakkaalle on epäkiinnostavaa pohtia kaupan toimintarakennetta. He kaipaavat palvelua kaikissa kanavissa.
Teknologia mahdollistaa jo nyt laadukkaan ja kattavan asiakaspalvelun digitaalisesti, mutta kivijalkakaupat ovat rakenteeltaan heikkoja palvelemaan asiakasta yli myymälän.
Onkin jännittävää nähdä mitkä kivijalkatoimijat oikeasti kykenevät koppaamaan tulevaisuuden ja palvelemaan asiakasta verkossa loistavasti.
Pienet verkkokaupat ja intohimokauppiaat
Yhteen arkkityyppiin kaupoista laskeutuu euromäärällisesti pieni, mutta lukumäärällisesti suurin massa jossa ovat kaikki ns. harrastustoimijat, ammattimaisuuden reunoissa roikkuvat ja alaskaalassa vasemmalla kädellä ihmeitä odottelevat yrittäjät.
Ammattimaisuuden reunoissa roikkuvat intohimokauppiaat
Nämä toimijat ovat rakentaneet liiketoimintaa verkkoon ja ymmärtävät sen mahdollisuudet. Mittakaava on jossakin 500 000€ - 1 000 000 euron kokoluokassa. Sekä muutama harvempi, jotka ovat onnistuneet pääsemään miljoonakerhoon.
Nämä jakautuvat niin pieniin intohimoharrastajiin, sivutoimisiin yrittäjiin tai ehkä jo vakiintuneempaa verkkoliiketoimintaa harjoittaviin yrityksiin (EuroRC, Lumingerie, Suojakalvotukku.fi).
Näissä verkkokaupoissa yhteinen nimittäjä on päinvastaisuus siihen mikä kasvattaa aiemmin kuvattuja pääomarahoitteisia verkkokauppoja: eli resurssien puute.
Yleistäen näiltä verkkokaupoilta uupuvat jotain tai kaikki seuraavista: raha, aika ja kyvyt, jotka ovat ainoa väylä kovaan kasvuun.
Tämän vuoksi valtaosa näistä kaupoista taistelee liiketoiminnan skaalaamisen kanssa, sillä riittävän nopea liiketoiminnan kasvu tulee ainoastaan riskinotolla ja pääomalla.
Tulorahoitteisella mallilla on hyvä mahdollisuus todella tarkkaan ja oikein tehtynä saavuttaa verkosta miljoonan euron liikevaihtoluokka. Ellei verkkokaupan liiketoiminta ole niin kannattavaa, että viivan alle jää kaksilukuinen prosentti liikevaihdosta, on skaalaaminen seuraavalle tasolle ilman ulkoista pääomaa todella hankalaa.
Suomen kotimarkkinoilta siirryttäessä pohjanlahden yli, ollaan jo tilanteessa jossa tulospohjaisen markkinoinnin kustannus vähintään kaksinkertaistuu. Yksinomaan hakusanamainonnan kustannus Ruotsissa (jossa markkinapotentiaali on toki Suomea huimasti suurempi) on keskimääräisten klikkihintojen osalta kaksinkertainen, unohtamatta että myös isoja kilpailijoita on huomattavasti useampia.
Yksi ongelmakohta tässä ryhmässä on, että osaaminen tuotekategorioihin, valikoimaan ja jopa hinnoitteluun on vahvaa. Usein ei kuitenkaan ymmärretä brändin, liiketoimintamallin, terävän konseptin sekä erityisesti markkinoinnin ja myynnin tekemisen merkitystä.
Kuten minkä tahansa muunkin yrityksen osalta, elinehtona on myynti ja jollei sitä saada alusta lähtien aikaiseksi, on hyvin epätodennäköistä tehdä liiketoimintaa tulevaisuudessa.
Vasemman käden ihmeitä odottelevat verkkokaupat
Nämä ovat yrityksiä, jotka eivät perusta koko toimintaansa verkon ympärille. Yrityksissä on kuitenkin ymmärretty perustaa verkkokauppa ja tehdä siihen investointeja.
Koko toiminta on kuitenkin johtamatonta ja helposti menee enemmän puuhasteluksi kuin verkkoliiketoiminnan johtamiseksi. Näistä kuitenkin löytyy jokusia verkkokauppoja, jotka ovat valikoimansa myötä onnistuneet saavuttamaan liiketoimintaan verkosta puroja, joilla pystyy maksamaan jo olemassaolevan liiketoiminnan laskuja.
Oikeissa käsissä tai johdetusti näissä verkkokaupoissa piilee tulevaisuuden potentiaali ja mahdollisuudet tehdä verkkokaupasta merkittävä osa koko liiketoimintaa.
Sekalainen joukko erilaisia verkkokauppatoimijoita
Edeltävien kolmen pääryhmän lisäksi on vielä sekalainen joukko erilaisia kauppatoimijoita jotka ovat oikeastaan jaettavissa kolmeen eri alaosaan:
1) Vahva verkkokauppakeskeisyys
Suomessa on muutamia joille verkkokauppa on ydintoimintoihin rakennettu. Toiminta tyypillisesti perustuu käytännön oppien kautta tehostettuihin prosesseihin ja ketterään toimintaan. Nämä kaupat ovat usein myös vahvalla tulorahoituksella kasvaneita, mutta tienneet alusta pitäen tai viimeistään matkan varrella mitä asioita kasvuun tarvitaan ja miten se saavutetaan.
Tälläisiä malliesimerkkejä ovat mm. Finnish Design Shop (joka A-lehtien omistajien vauhdittamisen myötä kasvoi 2020 vuoden aikana 43,3 miljoonan euron liikevaihtoon ja kansainvälisen myynnin osuuden ollessa yli puolet tästä), Varuste.net, Varusteleka (ovat saaneet jenkkimarkkinat enemmän kuin hyvin avautumaan), Hyvinvoinnin tavaratalo, Keskisen Kello (nykyisin A-lehtien osaomistama, jossa liikevaihto oli vuonna 2020 n. 22 miljoonaa euroa) ja Nosh.
2) Transformaatiokaupat
Otsikon mukainen sanahirviö on kuvaava niille toimijoille, jotka ovat onnistuneet muuttamaan pitkäikäisen postimyyntikaupan verkon puolelle.
Helppoina esimerkkeinä mm. Ellos ja Hobby Hall, jotka elävät pitkien asiakassuhteiden kautta ja korkealla tunnettuudellaan. Näillä toimijoilla on myös suuri potentiaali kehittyä jatkossa entistä enemmän vastaamaan nykypäivän kuluttajien tarpeita, joista mm. Ellos on ottanut selkeitä askeleita sisustuspuolen valikoimassaan samaan omistuspohjaan kuuluvalla Jotexilla.
Hobby Hall on myös uuden omistuspohjansa myötä avaamassa myymälää taas Vantaan Tammistoon.
3) Alustatalouden edustajat & kauppa-alustat
Yksi kolmesta sekalaisesta on isot kauppa-alustat tai aggregaattisivustot jotka mahdollistavat kuluttajille, yrityksille tai verkkokaupoille tuotevalikoiman myymisen näiden alla.
Koska nämä ovat hyvin vaikeasti vertailtavia perinteisten tavaraa myyvien verkkokauppojen kanssa, kuvaan ne tässä omana kokonaisuutena.
Kaikki tunnemme Amazonin tai eBayn. Amazonin Suomi-lanseerausta on manattu talouslehdissä ja ennustajien toimesta enemmän kuin pitkään. Samalla on maalattu mielikuvaa, jossa Verkkokauppa.comin tai Tokmannin kaista jää niin ahtaalle, että ne lopettavat toimintansa heti Amazonin aloittaessa. Tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, vaan itseasiassa se pakottaa kirittämään ja muovaamaan toimintaa, mutta ei lopeta näitä.
Samansuuntaista markkinajohtajan tavoitetilaa kohti ajaa aiemmin myös jo mainittu Zalando. Zalando ei sikäli ole vaateverkkokauppa, vaan alusta, joka tarjoaa myyntikanavaa brändeille. Zalandon viimeisin Connected Retail -konsepti, jossa Zalando linkittyy kivijalassa toimivien vaatekauppojen valikoimaan ja varastoihin. Kivijalka taas saa tästä myyntikanavan auki Zalandossa, niin että Zalando ottaa komission välistä. Tämä on esimerkki siitä mitä kohti isommat alustatalouden pelurit ovat suuntaamassa.
Näiden alustojen kautta jo tällä hetkellä iso osa suomalaisista euroista valuu globaaleille toimijoille ja tätä kautta pois kotimarkkinoilta. Tulevaisuudessa määrä entisestään kasvaa, joka tarkoittaa monelle suomalaiselle verkkokaupalle omaan tekemiseensä lisäpanostuksia. Asiakkaille pitää kyetä luomaan merkityksellisempiä kohtaamisia ja kokemuksia, jotka syventävät asiakkaan suhdetta verkon kautta tapahtuvaan kauppaan.
Toiveeni on, että tulevaisuudessa näemme entistä enemmän suomalaisia verkkokaupan menestystarinoita, erityisesti kohti kansainvälisiä markkinoita. Tosiasia on kuitenkin se, että lukumäärällisesti potentiaaliset kaupat ovat vielä harvassa ja tilanne tulee hitaahkon kehittymisvauhdin (ja kotimaan markkinakoon) vuoksi olemaan vielä vuosia.
Suomalaista verkkokauppaa vaivaa riskin ottamisen pelko sekä pääoman ja osaamisen puute
Suomalaisia yrityksiä ja verkkokauppiaita vaivaa usein näköalattomuus, josta syntyy pelko riskin ottamisen.
Eetu Karppanen
Verkkovetoinen liiketoiminta on erilaista, skaalautuvampaa, mutta abstraktionsa vuoksi helposti perinteisiä liiketoimintamalleja haastavampaa.
Ilman todellista riskiä, ei tule todellisia kasvutarinoita.
Käytännössä riski kiteytyy myös näkyvään osaamisen puutteseen, joka kulminoituu niin verkkoliiketoimintaan, mutta myös pitkälti digitaaliseen markkinointiin. On vaikea lähteä ponnistamaan riskillä, jos omat taidot eivät riitä.
Osaltaan taistelua käydään jo (digitaalisen) markkinoinnin syväosaajista. Suomessa verkkokaupan substanssiosaajia on edelleen lähes olematon määrä. Erityisesti niitä, jotka ymmärtävät kokonaiskuvaa pitäen sisällään kauppiashengen, liiketoiminnan, myynnin ja markkinoinnin eivätkä ainoastaan teknologiaa. Tämän vajeen huomaa siinä kuinka ongelmallista on yrityksille on löytää vaikkapa pätevää verkkokauppapäällikköä, jolla olisi kokemusta miljoonaluokan verkkokaupoista.
Onnistuneessa verkkokaupassa pitää kyetä monitasoiseen osaamiseen, jossa osaamistarpeet ajoittuvat monelle ajankohdalle verkkokaupan elinkaaressa. Kasvun eri vaiheet vaativat aina erilaista osaamista.
Helpoin ja varmasti paras ratkaisu on oikeastaan suomalaisen verkkokauppaosaamisen kehittyminen. Lähivuosina tulemme näkemään positiivista kehitystä osaamisessa kaupallisuuden, digitaalisten markkinointikanavien ja verkkomyynnin osalta. Kysymys on kuitenkin siitä, että kuinka nopeasti tämä kehitys tapahtuu.
Experience Ecommercen, Mika Syreniuksen sekä Leevi Parsaman (ja toki useiden muidenkin yksilöiden) toimesta on saatu hyvin nostettua verkkokauppaosaamista kotimaassa, josta toivottavasti syntyy myös väylä kohti koulutusmalleja ja oppien lisääntymistä.
Myös isoimmilla organisaatioilla, kuten S-ryhmällä, Keskolla, Woltilla, Veikkauksella, Finnairilla ja monella suuremmalla toimijalla on tullut rekryputkia joiden kautta avautuneisiin työpaikkoihin haetaan niin verkkokaupan kuin digimarkkinoinnin osaajia. Tätä kautta syntyy myös hyviä mahdollisuuksia käytännön kautta osaamisen kehittymiseen.
Yksi laatikon ulkopuolinen mahdollisuus on saada suomalaisiin verkkokauppayrityksiin mukaan ulkomailta osaamista. Tämän näkökulman mukaan tuleminen voisi muuttaa myös katsontaa kotimarkkinoista enemmän kohti globaalia toimintaa.
Suomessa lisäksi haasteena on, ettei vapaana juokseva investointiraha kanavoidu verkkokauppaan tai perinteiseen kauppaliiketoimintaan. Täällä pääsääntöisesti riskipääomat sijoitetaan perinteiseen teollisuuteen, disruptoiviin teknologiaratkaisuihin tai peliteollisuuteen.
Tästä johtuen meiltä puuttuu kotimaiset esimerkit, jotka toimisivat unelmoinnin, vertailukehittämisen ja tavoitteiden kannalta positiivisena ajurina.
Toisaalta koska sijoituksia verkkokauppoihin ei ole erityisemmin tehty, ei ole myöskään osaavia sijoittajia jotka kokevat verkkokaupat sijoituskohteina heille tutuiksi.
Vaikka Ruotsin käyttäminen vertauskuvana on aina ikävä, niin siellä riskipääomalla kasvatettuja verkkokauppoja on olemassa tuhansia.
Onneksi kuitenkin on olemassa kotimaiset esimerkit kuten Swappie ja viimeisimpänä Fiksuruoka, joka koppasi 19 miljoonan euron rahoituksen kansainvälistymiseen.
Askel kerrallaan kohti verkkokaupan menestystarinoita myös Suomessa.
