Vuoden huonot jutut: vuosirengaskriisi
Kuten arvata saattaa, vuoteen mahtuu paljon huonoja juttuja. Etuoikeutetussa asemassa olevana koen päässeeni moneen muuhun nähden helpolla. Koronan myötä syntyi kipeitä ajatuksia, joista toisaalta jalostui parempaa. Tämän vaikutusta ei voi olla huomioimatta.
Matkapäivien jäädessä pois, sitoutui sitä entistä enemmän kotiin ja etätyöhön. Pandemiasta syntyi seuraus lomautuksille, joissa tietoisella valinnalla siirryin kevään ajaksi tekemään konsultointia sivutoimisen sijaan täysipäiväisesti.
Koska matkustaminen poistui vapaa-ajan vaihtoehdoista, työntäyteiseen arkeen ei syntynytkään rytmiä jossa olisi päässyt omasta ympäristöstään irti. Olin tahtomattani päätynyt tähän rytmiin ja näin sen ympärilläni. Monelle lomat ja matkailu olivat tärkeä kanava irtautua töistä ja käydä haukkaamassa happea. Kun mahdollisuus poistui, johti se työhön keskittymiseen entistä enemmän. Tämä yhdistettynä jatkuvaan etätyöskentelyyn, jossa itsekurin ja tehokkuusvaatimusten henkinen määrä helposti kasvoi, synnytti se roihuavan kokon, jota monen oli vaikea sammuttaa.
Kävin loppukeväästä jonkinlaisen väsähtämisen/burnoutin partaalla tai ajauduin ainakin sen verran solmuun, että seuraavat askeleet olivat pimennossa.
Luonnollisesti myös koronan tuoma pelko, turhautuminen sekä epäselvyys rikkoivat rakenteita, tuottaen pelon kautta henkistä pahaa oloa ja vaikuttaen näkyvästi ympärilleni.
Ajauduin kriisiin. Syyttävä sormi oli helppo suunnata itseensä, ikään ja omiin vuosirenkaisiin.
Ajatukset olivat solmussa ja minäkuvani kevyesti säroillä. Ei pahasti, mutta riittävästi ymmärrykseen hakea siihen apua. Jos jostain olen ylpeä viime vuodessa, on se että menin avaamaan mieltäni ulkopuoliselle. Mielen asiantuntija kyllä tietää millä keinoilla ajatukset saadaan avautumaan.
Jos viime vuoden perusteella jonkun opetuksen sanoittaisin, olisi se seuraava:
Jarruta nyt, pysähdy ja kuuntele – erityisesti itseäsi. Älä täytä jokaista tyhjää hetkeä tarttumalla tulipaloihin, jotka palaa toistuvasti. Keskittymällä sammuttamaan niitä, teet vääriä juttuja. Olet sitä parempi.
Tuloksellisen työn tekemisen pahimpia vihollisia ovat kiire, jota palvelee pakottamalla itsensä tekemään, samalla toimiessaan liian ahtaissa raameissa. Nämä edeltävät olosuhteet täyttyivät viime vuonna, itse aiheutetusti.
Vuoden hyvät jutut: ajatukset, oivaltamiset ja inspiraatio
Jos jotain pahaa, niin hyvääkin. Tähän saakka puolivuotisen askelluksen aikana olen oppinut kohtaamaan itseni, keskittymään, pysähtymään nykyhetkeen ja arvostamaan mitä ympärillä on.
Nykyhetkessä on niin paljon kaikkea kiinnostavaa ja hienoa ympärillä, että siihen on helppo hukkua. Aika ei riitä mitenkään kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Samalla on kuitenkin väsynyt, että kuluttaa joka ilta töiden jälkeen aikansa Instagram -feediin, Netflixiin tai muuhun turhanpäiväiseen, eikä sellaisiin asioihin joista tulee itselle hyvä ja merkityksellinen olo.
Koen löytäneeni uudestaan ajattelun, inspiroitumisen ja innostuksen. Viime kädessä ne löytyivät aika yksinkertaisilla jutuilla:
- Lukeminen – fiktiota, faktaa, kirjoja, artikkeleita. Muodolla ei niin väliä, kunhan aihe edes jossain määrin kiinnostaa.
- Kirjoittaminen – tulppa kirjoittamisen saralla aukesi, jossa osaa tästä voisi tulkita terapiakirjoittamisen muodoksi. Se myös avasi niitä writers block -henkisiä patoja, joiden kanssa olen edeltävinä vuosina tuskaillut.
- Itseni ajatteleminen, mutta toisaalta ihan-vaan-ajatteleminen – muiden, ympäristön, asioiden, syy-seuraus-suhteiden, vaikutusten, maailman. Monipuolisesti kaikkea, josta on löytynyt inspiraation siemen.
Näillä komponenteilla rakensin ajatus- ja arvomaailmaani uudestaan. Löysin asioita joilla olen paremmin läsnä tässä, mutta samalla asioita joissa pelaan pitkää palloa. Sitä tulevaisuutta, jota kohti on hyvä pyrkiä päivittäisillä pienillä teoilla.
Muita oppeja vuodesta
- Rahan “tuhlaaminen” asioihin joissa ei ole rationaalisesti järkeä, on itseasiassa enemmän järkeä kuin järki päässä sanoo. Edellisvuonna auton ostaminen oli tälläinen ratkaisu, sillä se mahdollisti kotimaan matkailun, luontokokemukset ja harrastuspuolella perhokalastamisen ensikosketuksen.
- Liiasta järki- ja rahakeskeisyydestä opin investoimaan itseeni terapian kautta, joka tahattomasti auttoi aivoja ohjautumaan pitkän aikavälin säästöihin ja henkilökohtaiseen taseajatteluun. Rahanäkökulmasta terapia on ollut tähän hetkeen eletyn elämäni paras investointi.
- Lukkoni olivat aiemmin esteenä havainnoida maailmaa ja oivaltaa asioita. Tätä kautta myös ideoiden jalostuminen ilmaistuun muotoon jäivät aivojen syövereihin ilman toteutumista. Viime vuoden myötä aistit avautuivat ja konkreettisesti olen saanut muotoiltua ajatusvirtaani kirjoitettuun muotoon. Julkaiseminen odottaa vielä paikkaansa, mutta olen varma sen tapahtumisesta.
- Lukkojen myötä tekemiseni keskittyi enemmän suorittavaan kuin pohtivaan tekemiseen. Sen vuoksi polkuni askeltaminen kaikilla elämän osa-alueilla oli verrattavissa jalkapohjissa tuntuvaan mutaiseen velliin. Nyt ollaan lähempänä hiekoitushiekkaa kuivalla katukivetyksellä, joka antaa keväisin lupauksen pian alkavasta kesästä.
Mitä lisää vuodelle 2021?
On hyvä avata pyrkimyksiään ääneen, jotta syntyy vastuunoton tunne. Vuodelle 2021 lupaan tekeväni lisää seuraavia asioita:
- Arvostan vapaa-aikaa enemmän ja käytän sen merkityksellisiin asioihin. Lisään ajankäyttöä vaimon, perheen, ystävien ja oman itseni kanssa. Haluan ymmärtää ja nähdä läsnäolon merkityksen entistä paremmin.
- Luen ajatuksella, ajattelen asioita riittävällä paneutumisella ja jalostan ideoita muotoon joissa ilmaisen itseäni.
- Kirjoitan paljon enemmän, vihkoon, itselle, julkisesti, ilman tavoitetta tai tavoitteen kanssa, rakenteellisesti tai ilman – muodolla ei ole väliä. Kunhan vain kirjoittaa.
Mielenkiinnolla tätä vuotta odottaen.
